torstai 15. kesäkuuta 2017

Oikeusjuttu

Oikeusjuttu ilmestyi Franz Kafkan kuoleman jälkeen 1925 ja jäi keskeneräiseksi. Keskeneräisyys ei jää kuitenkaan vaivaamaan, kirjalla kun on selkeät alku, keskikohta ja loppu.
Oikeusjuttu on piinaava kirja. Se kertoo Josef K:sta - tunnetaan pitkin kirjaa vain K:na - joka työskentelee pankissa ja asuu täysihoitolassa. Kirja alkaa sillä, että K:ta syytetään jostakin ja hänelle kerrotaan, että hän joutuu tekemänsä rikoksen takia oikeuden eteen. K ei tiedä, mitä hän on tehnyt, mutta kokee heti olevansa syyllinen.

Oikeuslaitos esitetään kirjassa hyvin kummallisena: oikeuslaitoksen kanslioita on siellä täällä pitkin kaupunkia; pahaisissa slummeissa ja epämääräisissä ullakkohuoneissa. Oikeudenpalvelijoita ovat kaikki pikkulapsista alkaen. Oikeudenkäyntiä ennen täytyy tehdä kummallisia paperitöitä, joita K:ta auttavalla asianajajalla kestää ja kestää saada valmiiksi.

Kirjaa lukiessani tunsin tukehtuvani. Se muistutti painajaista, jota joskus näen. Siinä minun on väitetty tehneen jotain, jota en ole tehnyt ja yritän korjata väärinkäsitystä, mutta kukaan ei kuuntele. Koska olin lukenut vasta Orjattaresi, dystopia oli tuoreena mielessäni, ja näin Oikeusjutun kuvauksena epätoivottavasta yhteiskunnasta. Sellaisesta, jossa ihmisiä voidaan yhtäkkiä alkaa syyttää rikoksista, joita he eivät ole tehneet ja koska heidät on aivopesty, he eivät edes kyseenalaista syyllisyyttään. Heidät leimataan tekonsa tähden ja jokainen kadullakulkija tuntee väärintekijän eivätkä he pääse karkuun yhteisöstään. Lopuksi tapahtuu tietysti puhdistus.

Ei kommentteja: