perjantai 5. toukokuuta 2017

Hulttio - Gustaf Mannerheimin painava nuoruus/Mustalaisromansseja

Teemu Keskisarjan Hulttio - Gustaf Mannerheimin painava nuoruus on kiintoisa kirja "suurimman suomalaisen" nuoruus- ja keski-ikävuosilta.
 
C. G. E.:ssa ei ollut nuoresta pitäen ylevää sankariainesta, vaan hän oli ihan tavallinen kuolevainen ryyppämisineen ja rellestämisineen. Hänet erotettiin Haminan kadettikoulusta, koska oli ryyppyreissun päätteeksi tavattu tunnetun "homofiilin" sängystä. Tämän jälkeen hän ryhdistäytyi: luki ylioppilaaksi ja pääsi vaikeuksien ja mutkien kautta Venäjälle sotilaskoulutukseen. Sielläkin vielä viinankurimus tempasi mukaansa, mutta sittemmin Mannerheim osasi pitää ryyppäämisensä kurissa.

C. G. E.:n lapsuuden suurin trauma oli hänen äitinsä kuolema. Isän konkurssi ja huikentelevainen elo maanpaossa olisivat voineet vaikuttaa traagisesti levoton sielu-Gustafin elämään, ellei hänellä olisi ollut taustalla voimakasta suvun tukiverkkoa. Lukiessa tuli mieleen yhdistelmä Anni Swanin kirjoja, joissa monessa on juonikuvioina rikkauksista ryysyihin ja takaisin rikkauksiin.

Mannerheimin esimerkki on toivoa-antava kaikille heille, jotka ovat sössineet mahdollisuutensa nuoruuden melskeissä. Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa itseään niskasta kiinni. Mannerheimista tuli suurmies vasta viisikymppisenä.

Keskisarja kirjoittaa ironinen pilke silmäkulmassa. Se antoi hupaisan lisäsäväyksen Mannerheimin edesottamuksiin, jotka lakonisestikin kerrottuina olisivat aiheuttaneet tyrskähdyksiä.

__________________________________________

Federico Garcia Lorca: Mustalaisromansseja

Suurimmasta suomalaisesta hänen espanjalaiseen aikalaiseensa, Federico Garcia Lorcaan ja hänen ylistettyyn runoteokseensa Mustalaisromansseja.

Francon kapinalliset teloittivat 38-vuotiaan Lorcan vuonna 1936. Sitä ennen hän oli ehtinyt jo saavuttaa kunniaa ja mainetta.

Mustalaisromansseja -kokoelmassa on nimiteoksen lisäksi Lauluja sekä Valituslaulu härkätaistelijan kuoleman johdosta. Suomennoksen on tehnyt oivasti alan suomalainen mestari, Kirsi Kunnas.

Lauluja ei ole mitään iloittelua: se kertoo kuolemasta.
Lorca kyselee, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Tie-runossa Sata mustaviittaista ratsumiestä seitsemän tuskan huutoa rinnassaan ratsastavat, mutta minne? Samoin Ratsastajan laulu päättyy kysymykseen, kun Lorca tiedustelee, mihin musta ratsu kantaa kuollutta miestä.

Näistä kuolemaan matkaajien synkistä tunnelmista päästään Mustalaisromansseihin, joissa ei ole romantiikkaa tippaakaan. Unissakävijäromanssissa Lorca esittelee kuvaelman, jossa todellisuus ja uni sotkeutuvat. Surrealistisia näkyjä:
Mustalaisromansseissa Lorca käsittelee seksuaalisuutta. Uskoton vaimo -runossa nainen on pilalla, koska hän on maannut jonkun kanssa aiemmin.

Ällöttävyyteen päästään Taamar ja Amnon -runossa, jossa veli raiskaa siskonsa. Yksityiskohdissa ei säästellä.

Viimeisessä osiossa, Valituslaulua härkätaistelijan kuoleman johdosta, tarkastellaan taas kuoleman mysteeriä. Paitsi, ettei siinä Lorcan mielestä olekaan mitään mysteeriä. Kun kuolee, on kuollut ikuisesti. Ei mitään muuta.

Ei kommentteja: